Tutustumiset työkentällä

Avohuolto

Helsingin kaupunki, Lastensuojelun tehostettu perhetyö - avohuollon perhetyö
Sosiaaliohjaaja 

Perheen kanssa työskentelee aina sosiaalityöntekijä ja sosiaaliohjaaja, joiden kanssa työskentely aloitetaan yhdessä aloituskeskustelussa. Aloituskeskustelussa luodaan tavoitteet työskentelylle perhetyösuunnitelman muotoon. Menetelminä työskentelyssä käytetään paljon jo meillekin esiteltyjä menetelmiä, kuten vahvuus-, hyvän mielen-, nuorten- ja nallekortit. Voimavarapelit, tunnepelit, parisuhteen roolikartta, vanhemmuuden roolikartta ja esimerkiksi tavoitteiden asettelu-lomakkeet ovat myös käytössä tapaamisissa. Perheen verkostoja voidaan selvittää sukupuun tai verkostokartan avulla. Noin kolmen kuukauden välein riippuen tilanteesta ja perheestä, pidetään väliarvioita. Työskentelyn loppuessa pidetään lopetuspalaveri ja kirjoitetaan työskentelystä yhteenveto.

Helsingin kaupungin tehostetun perhetyön avohuollon perhetyössä toiminta on jatkuvan muutoksen alla. Kaupungin palveluita uudistetaan esimerkiksi niin, että kotiin vietävä kriisityö, tehostettu perhetyö, akuuttityö ja oteohjaus yhdistyvät. Sote-uudistusta varten on valmisteluja ja muutoksia, mutta tilanne on erittäin epäselvä, eikä kukaan tiedä, miten alueet muodostuvat tulevaisuudessa. Ehdotukset muuttuvat jatkuvasti, joka viikko tulee uutta tietoa ja tilanne elää taukoamatta. Aletaan tehdä myös erityisen tuen tarpeen perheiden kanssa työtä sosiaalihuoltolain mukaan. Perhetyöhön ei välttämättä tarvitse asiakkuutta, mutta tällä hetkellä Helsingin kaupungin perhetyöllä on jonoa jopa asiakkuuden omaavilta perheiltä. Tähän mennessä ilman asiakkuutta olevien perhetyö on hoidettu lähinnä ostopalveluiden avulla.

Sijaishuolto

Perhehuollon näkökulma sijaishuoltoon

Haastatellun sijaisperheen arki on isoilta osin tavallista lapsiperheen arkea, johon kuuluu säännöllinen päivärytmi, turvalliset rajat, yhdessä oleminen ja tekeminen sekä ehdottomasti rakkaus. Arkeen kuuluu lapsen tarpeisiin vastaaminen, eli ruoanlaitto, läksyissä auttaminen, harrastuksiin kuskaaminen, riitojen selvittely, lohduttaminen ja iltahalit. Sijaisperheen arki eroaa normaalista perhearjesta siinä, että yhteistyö sosiaalityöntekijän, terapeuttien ja biologisten vanhempien kanssa kuuluu siihen läheisesti. Lapsia ei nähdä ”sijaislapsina”, vaan tasavertaisina perheen jäseninä. Perhehoito ei ole sijaisperheelle työ, vaan tapa elää.

Haastateltava koki, että he ovat sijaisvanhempina saaneet riittävästi tukea, mutta sijoituksen alkuaikoina hän kaipasi tukea biologisten ja sijoitettujen lasten sisarussuhteen tukemiseen. Perhehoitoon sijoitetuille lapsille on hänen mielestään hyvin tukea ja terapiaa saatavilla, mutta usein perheen mahdolliset biologiset lapset unohdetaan, vaikka elämänmuutos on heillekin suuri, sillä elämään tullut sisarus saattaa vielä lähteä pois. Aikuiset pystyvät prosessoimaan tätä mahdollisuutta sijaisvanhemmuuteen valmentavan kurssin aikana, mutta lapselle todellisuus iskee vasta, kun sisarus muuttaa perheeseen. Toinen haastateltavan mielestä tärkeä kehityskohta olisi biologisten- ja sijaisvanhempien yhteistyö. Haastateltavan perheessä yhteistyö on onneksi sujunut aina hyvin, mutta muitakin kokemuksia on tullut tietoon. Vanhempien välistä kilpailua siitä, kuka on lapsen "oikea tai paras" vanhempi tulisi välttää ja keskittyä siihen, miten lapsen parhaaksi voidaan toimia yhdessä. Sosiaalityöntekijöiltä haastateltava toivoi enemmän ymmärrystä siihen, että sijoitettu lapsi on myös sijaisperheelle rakas perheenjäsen, eikä vain "säilytyksessä" perheen luona. 

Haastateltava toivoi, että perhehuolto säilyisi tulevaisuudessakin ensisijaisena sijaishuoltona sen "normaalin" perheessä kasvamisen tunnun takia. Sijaisperheille pitäisi tarjota riittävää tukea, eikä perheitä saisi ajaa liian tiukille, jotta hyviä sijaisperheitä riittää myös tulevaisudessa. Myös sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuus ja erilaiset tavat toimia olivat haastateltavan mielestä kuormittavaa perheille. 

Ennaltaehkäisevä lastensuojelu/varhainen tuki

Jämsän kaupunki, koulukuraattori

Työmenetelminä kuraattori käyttää juttelua fiilispohjalta, kimble-peliä ja itse kehittämäänsä fiilismittaria, jonka on kasannut puusta,langasta ja langalla liikutettavasta nappulasta. Myös +/-merkkaaminen ja keskustelu niiden pohjalta on käytetty menetelmä, jonka tuloksia vertaillaan tapaamiskerroilla. Tärkeää työssä on huumorintaju, jonka kuraattori pitää mukana työnteossa lasten kanssa. Huumori auttaa rakentamaan luottamusta oppilaiden ja kuraattorin välille.

Tärkeää kuraattorille on moniammatillinen yhteistyö työryhmän kanssa sekä muiden saman kunnan kuraattorien kanssa. Haasteita on kouluympäristössä nykyaikana monia. Kehitettävää kuraattori mainitsi esimerkiksi sosiaalisen median ja sen tuomien ongelmien suhteen. Nuoret näkevät täysi-ikäisille tarkoitettua materiaalia seksistä, päihteistä ja väkivallasta, mikä vaikuttaa heidän mieleensä ja käyttäytymiseensä negatiivisesti. Digitalisoituminen ei muutenkaan kuraattorin mielestä ole positiivinen suunta, sillä mittausmenetelmät ja ohjelmat eivät ratkaise nuorten ongelmia. Kiusaaminen on myös edelleen ajankohtainen ongelma ja kehittämisen kohta, kuten tähänkin asti. Uudet opetussuunnitelmat eivät ovat kuraattorin mielestä tuoneet mukanaan enemmän haasteita kuin hyötyä.

Palvelutarpeen arviointi

Lempääläläisen perhetuvan työntekijä, koulutukseltaan sosionomi

Lempäälässä toimii tällä hetkellä neljä perhetupaa. Perhetuvat järjestävät perheille toimintaa tuvilla ja sen lisäksi tarjoavat ennaltaehkäisevää perhetyötä kotiin. Lempäälän kunta tekee yhteistyötä palvelutarpeen arvioinnissa neuvoloiden ja muiden sote-palveluiden alaisien tahojen kanssa, kuten myös päiväkotien ja seurakunnan kanssa. Perhetupien palvelut ovat maksuttomia ja työskentely aloitetaan palvelutarpeen arvioinnilla.

Palvelutarpeen arvioinnissa arvioidaan tarkasti perheen kokonaistilanne, ilmapiiri, valtasuhteet, voimavarat ja ne asiat, joissa perhe kaipaa tukea. Tämän selvityksen pohjalta tehdään suunnitelma mahdollisista palveluista perheen tueksi. Keskustelu perheen kanssa on pääasiallinen työväline, jonka tukena käytetään erilaisia lomakkeita, tehtäviä, pelejä, testejä ja kartoitusvälineitä monisteina. Palvelutarpeen arvioinnissa, kuten myös perhetyössä, tärkeää on yhdessä tekeminen, perheen kuunteleminen ja aito kiinnostus ja usko asiakkaaseen. Valpas ja havainnoiva työntekijä, joka huomaa myös perheessä olevat hyvät asiat, saa motivoitua työntekoon. Tarkoitus ei ole antaa valmiita vastauksia, vaan yhdessä perheen kanssa löytää ratkaisuja ongelmiin. Perhetyö on tavoitteellista ja aikataulullista, mutta myös joustavaa. Perhe voi tarvita ohjausta esimerkiksi voimavarojen löytämisessä, ruokailussa, nukkumisessa tai kasvatuksessa.

Soteen siirtymistä on valmisteltu muokkaamalla toimintoja seutukunallisempaan suuntaan. Kotiin tehtävää työtä lisätään mahdollisesti entisestään ja työhön panostetaan tarpeiden pohjalta käyttämällä palvelutarpeen arviointia. Perhetupien toiminta jatkuu ja yhdellä perhetuvalla kokeiltu jo tänä vuonna seurakunnan kanssa yhteistä, viikottaista perhehoitopäivää. Perhepäivien kautta perheet saavat vertaistukea, neuvoja ja ohjeita sekä tehdä yhdessä muiden kanssa. Myös sosaalisen sirkuksen ryhmiä, jotka ovat olleet jo aiemmin käytössä, kehitetään nonstop-tyyppiseen suuntaan. Sosiaalisessa sirkuksessa käytetään sirkusta osallisuuden, yhteisöllisyyden ja arjen toimintojen edistäjänä. Tavoitteena on uuden oppiminen ja elämäntaitojen kartuttaminen osana sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Uutena menetelmänä myös Nepsy-valmennus.

Tämän lisäksi Lempäälä on sitoutunut valtakunnalliseen LAPE-hankkeeseen, jonka pilottina Lempäälä aloittaa vuonna 2018. Ajatuksena on palveluiden organisointi ”Asiakas on aina oikealla ovella” ideologialla. Verkostointiin pyritään entistä enemmän niin kunnan sisällä, kuin muidenkin toimijoiden kohdalla. LAPE-hankkeessa pyritään lapsen etuun ja vanhemmuuden tukeen. Painopistettä siirretään ehkäisevään ja varhaiseen tukeen ja vahvistetaan peruspalveluita sekä kouluja ja varhaiskasvatusta niin, että ne tukevat lapsen hyvinvointia nykyistä paremmin. LAPE-hankkeen toimintaa ohjaavat periaatteet ovat lapsen oikeudet ja etu, lapsi- ja perhelähtöisyys, voimavarojen vahvistaminen ja perheiden monimuotoisuus. Lähde

LAPE-muutosohjelmassa etusijalla ovat lapsen etu ja vanhemmuuden tuki. Peruspalveluja vahvistetaan ja siirretään painopistettä ehkäiseviin palveluihin ja varhaiseen tukeen. Myös koulua ja varhaiskasvatusta kehitetään tukemaan lapsen hyvinvointia. Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmaa ohjaavat seuraavat periaatteet: 

1.    Lapsen oikeudet ja lapsen etu

2.    Lapsi- ja perhelähtöisyys

3.    Voimavarojen vahvistaminen

4.    Perheiden monimuotoisuus

Lähde

Jälkihuolto

Mansikkapuisto oy, Hämeenlinna

Jälkihuollon työntekijä

Jälkihuollossa keskustelu eri menetelmiä käyttäen on käytetyin työtapa. Keskustelun apuna käytetään erilaisia kortteja ja apuvälineitä, joiden avulla keskustelu on helpompi saada käyntiin. Mansikkapuiston jälkihuollossa tehdään kolmen kuukauden välein vaikuttavuuden arviointia, jossa arvioidaan toimenpiteiden tehokkuutta ja etsitään kehityskohtia. Nuorille tarjotaan myös vertaisryhmätoimintaa ja käyttöön on otettu myös digitaalisia työtapoja, kuten whatsappin ja skypen kautta keskustelu.

Jälkihuollon kehittämisen paikka on digitaalisten työmenetelmien kehittäminen ja käyttöön ottaminen maailman digitalisoituessa. Myös tuen määrässä on kehittämisen varaa, sillä nuoret tarvitsisivat lisää tukea ja mahdollisuuden jatkaa jälkihuollon tukea yli 21-vuotiaaksi, jos nuori ja hänen tilanteensa sitä tarvitsevat.

Jälkihuollon tulevaisuudessa nähdään työmenetelmien kehittyvän paremmiksi esimerkiksi digitaalisten tapojen myötä. Suuria muutoksia ei kuitenkaan jälkihuollon tulevaisuudessa ole lukuun ottamatta työn kasvavaa asiakaslähtöisyyttä ja nuorten kanssa yhdessä kehittämistä.