Lapsen kaltoinkohtelu ja sen tunnistaminen

Lapsen kaltoinkohtelu

Lapsen kaltoinkohtelu on usein vaikea tunnistaa. Tunnistamista vaikeuttavat aiheen arkaluontoisuus, työn kiireellinen laatu, yhtenäisten ohjeiden puute tai vajavaisuus ja pelko väärästä tulkinnasta. Lapsen kaltoinkohtelu pitää sisällään kaiken negatiivisen tekemisen tai tekemättä jättämisen, joka kohdistuu lapseen. Kaltoinkohtelun muotoja ovat fyysinen kaltoinkohtelu, psyykkinen kaltoinkohtelu, laiminlyönti ja seksuaalinen hyväksikäyttö, ja ne voivat esiintyä samaan aikaan ja usein esiintyvätkin. 

Kasvatuksellisen väkivallan voi jakaa neljään eri kenttään. Ensi- ja turvakotien liitto on luonut kasvatuksellisen väkivallan nelikentän, joka löytyy täältä.

Oireet ja ongelmat

Kaltoinkohtelulla on mittavat seuraukset, joista useat näkyvät paremmin vasta pidemmällä juoksulla. Psykologisia reaktioita ovat esimerkiksi lapsen tai nuoren alentunut itsetunto, itsehallinnan ja ympäristön hallinan tunteen menettäminen, ylivalppaus, ärtyvyys, yksinäisyyden tunne ja luottamuksen menetys. Myös kognitiiviset kyvyt vaurioittuvat kaltoinkohtelusta ja siitä aiheutuu esimerkiksi heikompia suorituksia koulussa, kielellisen kehityksen puutteita, kavereiden puutetta, aggressiivista käytöstä ja parisuhdeväkivaltaa. Biologisia muutoksia voivat olla esimerkiksi psykiatriset häiriöt, käytöshäiriöt, päihteidenkäyttö, itsetuhoisuus, mielenterveyden ongelmat, seksuaalinen riskikäyttäytyminen tai PTSD. Kaltoinkohtelu voi näkyä nuoren tulevaisuudessa sosioekonomisessa asemassa tai ihmissuhteissa.

Riskitekijät

Riskitekijät voivat liittyä lapseen, vanhempaan, perhetilanteeseen tai useissa tapauksissa olla näiden yhdistelmiä. Lapseen liittyviä riskitekijöitä voivat olla raskauden ja synnytyksen komplikaatiot, lapsen vammaisuus, heikko kielellinen kehitys, käyttäytymisongelmat tai itkuisuus, uhma, tottelemattomuus tai se, ettei lapsi täytä odotuksia. Vanhemmista nousevat riskitekijät liittyvät päihteisiin, psyykkisiin ja fyysisiin sairauksiin, rikolliseen taustaan, yksinhuoltajuuteen tai toisen vanhemman osallistumattomuuteen, alhaiseen koulutuksen, tunnekylmyyteen, emotionaaliseen kypsymättömyyteen, nuoreen ikään, ei-toivottuun raskauteen tai vanhemman omiin kaltoinkohtelun kokemuksiin. Perheissä, joissa on paljon lapsia, pienet tulot, työttömyyttä tai huono sosiaalinen tilanne, ovat korostetussa riskissä joutua lastensuojelun asiakkaiksi. Myös perheen huonot keskinäiset välit ja perheen eristäytyminen ja syrjäytyminen sekä perheen kokema sosiaalisen tuen puute voivat olla riskitekijöitä. Jos perhe on aiemmin ollut lastensuojelun asiakkaana tai perheessä on perheväkivaltaa, stressiä tai kriisejä, on kaltoinkohtelun riski suurempi.

Tunnistaminen

Lapsen kaltoinkohtelun voi tunnistaa monien eri merkkien perusteella. Mustelmat, hankaumat, palovammat ja varsinkin useat tai eri-ikäiset vammat, velttous, tiettyjen paikkojen (välilihan alue, iho, pää, luusto, vatsa) vammat, velttous, oksentelu ja uneliaisuus ovat fyysisiä kaltoinkohtelun merkkejä. Kemialliseen pahoinpitelyyn eli huumaavan lääkeaineen antaminen esimerkiksi rauhoittelemiseksi, viittaavat uneliaisuus, sekavuus ja tajunnantason vaihtelu. Jos vanhempien selitykset muuttuvat tai ovat epämääräisiä, vanhempi vähättelee tai viivyttelee hoitoon hakeutumista, voi kyseessä olla pahoinpitely. Mitä nuorempi lapsi on kyseessä, sitä todennäköisempi on myös pahoinpitely. Muita merkkejä kaltoinkohtelusta voivat olla lapsen tai nuoren tunnetaakat, päihteidenkäyttö, pelko, masennus, sopeutumisongelmat, koulunkäyntivaikeudet, toistuvat lääkärikäynnit tai kipu ilman selkeää syytä.


Kaltoinkohtelua epäillessä kannattaa aina ottaa huomioon kokonaistilanne. Yksittäinen merkki ei välttämättä tarkoita kaltoinkohtelua. Asian puheeksi ottaminen suoraan vanhempien kanssa on tärkeää, mutta asiasta pitää puhua konkreettisesti, eli juuri vammoista ja käyttäytymisestä, ei spekulaatioista. Huolen vyöhykkeet antavat suuntaa siihen, koska asiaan tulee puuttua.

Lähde