Lastensuojelun muodot ja vaiheet
Ehkäisevä lastensuojelu
Ehkäisevä lastensuojelu tapahtuu kuntien perus- ja erityispalveluissa silloin, kun lapsi ei ole lastensuojelun asiakas. Ehkäisevä lastensuojelun tuki ei saa loppua asiakkuuden alkaessakaan. Ehkäisevää lastensuojelua tekevät päiväkodit, neuvolat, nuorisotyö ja koulut. Sen tarkoitus on edistää ja turvata lapsen kasvua, kehitystä ja hyvinvointia. Myös vanhempien tukeminen vanhemmuudessa on ehkäisevää lastensuojelua.
Lastensuojeluilmoitus
Pääsääntöisesti asiakasta kunnioitetaan niin, että hänelle kerrotaan etukäteen ilmoituksesta. Ilmoituksen voi tehdä vapaavalintaisesti puhelimitse, sähköpostilla, henkilökohtaisesti, suullisesti tai kirjallisesti. Ilmoitusvelvollisten, eli lasten kanssa työskentelevien, henkilöllisyys kerrotaan. Jos ilmoittajan tietojen antaminen olisi vastoin erittäin tärkeää yleistä etua taikka lapsen etua tai muuta erittäin tärkeää yksityistä etua (Julkisuuslaki 11.2§), voi ilmoittajan anonymiteetti säilyä.
Lastensuojeluilmoituksen jälkeen selvitetään lastensuojelutarve. Puhevaltaa palveluiden järjestämiseen käyttävät kaikki asianosaiset, eli lastensuojelun tapauksessa huoltajat ja 12 vuotta täyttänyt lapsi. Lastensuojelutarpeen selvitys ei enää 1.4.2015 voimaan tulleen uuden sosiaalihuoltolain mukaan aloita lastensuojelun asiakkuutta. Sosiaalihuoltolain mukaan kaikille tehdään palvelutarpeen arviointi, jonka perusteella asiakkuudesta vasta päätetään. Kun sosiaalityöntekijä ottaa ilmoituksen vastaa, hän päättää käynnistyykö selvittelyprosessi viimeistään seitsemän arkipäivän kuluessa vastaanottamisesta. Lastensuojelutarve on selvitettävä kolmen kuukauden aikana. Lapselle nimetään sosiaalityöntekijä, joka vastaa toimenpiteistä sekä asiakassuunnitelmasta. Sosionomi, jonka rooli lastensuojelussa on sosiaaliohjaaja, osallistuu neuvontaan, ohjaamiseen ja tukeen. Hän voi toimia lastensuojelutarpeen selvittelyssä sosiaalityöntekijän työparina.
Sekä vanhempia että lapsia kuullaan erikseen. Vanhempien kanssa keskustellaan lapsesta, hänen arjestaan ja tarpeistaan, vanhemmuudesta sekä verkoistoista ja ilon, tai huolen aiheista. Selvitetään vanhempien kanssa heidän valmiutensa tehdä yhteistyötä, turvata lapselle läheiset ja tärkeät ihmissuhteet, hoivaa ja suojaa sekä valmiudet tukea hänen yksilöllistä kehitystään. Lapsen tai nuoren kanssa puhutaan kodista, koulusta tai päiväkodista, läheisistä, kavereista, vapaa-ajasta ja keskustellaan siitä miten nuori kokee itsensä ja oman elämänsä.
Lastensuojelun avohuolto
Lastensuojeluasiakkuus alkaa silloin, kun palveluarvioinnin perusteella sosiaalityöntekijä toteaa että:
1. Kasvuolosuhteet eivät turvaa lapsen terveyttä tai kehitystä tai vaarantavat ne, tai:
2. Lapsen käytös vaarantaa hänen terveytensä tai kehityksensä, ja:
3. Lapsi tarvitsee lastensuojelulain mukaisia palveluita ja tukitoimia.
Lastensuojelulain 27§;n mukaan asiakkus alkaa suoraan silloin, kun lastensuojeluasian vireille tullessa ryhdytään kiireellisiin toimenpiteisiin lapsen turvaamiseksi tai silloin, kun lapselle ja hänen perheelleen annetaan tässä laissa tarkoitettuja palveluita tai muuta tukea ennen palvelutarpeen arvioinnin valmistumista.
Avohuollon toimenpiteet alkavat viipymättä, kun lastensuojelun tarve on todettu. Avohuollon tukitoimet toteutetaan mahdollisuuksien mukaan aina ensisijaisesti yhteistössä lapsen ja vanhempien tai muun lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavan henkilön kanssa. Avohuollon tukitoimilla edistetään ja tuetaan lapsen myönteistä kehitystä sekä vahvistetaan lapsesta vastaavien henkilöiden kasvatuskykyä ja -mahdollisuuksia. (Lastensuojelulaki 34§)
Avohuollon tukitoimia voivat olla esimerkiksi
Sijoitus avohuollon palveluna tai kiireellinen avohuollon toimenpide voi olla perhehoitoa, laitoshoitoa ja/tai perhekuntoutusta, ensisijaisesti aina niin, että lapsi sijoitetaan yhdessä hänen vanhempansa tai vastaavan kanssa, ellei se ole lapsen etua vastaan. Tällöin voidaan lapsi sijoittaa lyhytaikaisesti myös yksin. Kun on kyse avohuollon palvelusta, tarvitaan kaikkien edellä mainittujen asianosaisten suostumus. Avohuollon toimenpiteitä ei voida tehdä ilman suostumusta eikä niihin voida liittää lastensuojelulain 11 luvun rajoitustoimenpiteitä, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että jos avohuollon palveluna esimerkiksi laitoshoidossa oleva nuori päättää mennä kotiin, hänet on päästettävä. Uuden sosiaalihuoltolain mukaan kiireellinen avohuollon sijoitus on kuitenkin mahdollinen.
Perhetyö
Perhetyö on hyvinvoinnin tukemista sosiaaliohjauksella tai muulla avulla, jota tilanne vaatii. Perhetyöllä tuetaan ja ohjataan asiakasta, hänen perhettään tai hänestä vastaavan henkilöä, heidän voimavarojaan ja keskinäistä vuorovaikutustaan. Perhetyön tehtävä on tukea vanhemmuutta ja ohjata lasten hoidossa ja kasvatuksessa sekä kodin ja arjen hallinnassa. Perheen toimintakyvyn ja vuorovaikutustaitojen vahvistaminen, perheen sosiaalisen verkoston laajentaminen ja syrjäytymisen ehkäisy kuuluvat myös perhetyön tehtäviin. Perhetyötä tehdään myös sekä suljettujen että avoimien perheryhmien kanssa, jossa työmenetelmä on vertaistukitoiminta, joka tukee myös yhteisöllisyyttä.
Sijaishuolto
Huostaanotto laitetaan käytäntöön, kun avohuollon tukitoimet eivät riitä, ne ovat sopimattomia tai mahdottomia ja kun sijaishuolto on lapsen edun mukaista. Huostaanotetun lapsen asioista vastaa sosiaalityöntekijä, huoltajalla tehtävänään lapsen nimi, kansalaisuus ja uskonto. Lapsi on otettava huostaan ja hänelle on järjestettävä sijaishuolto lastensuojelulain 40 § mukaan, jos lapsen huolenpidossa ja kasvatusolosuhteissa on puutteita, jotka uhkaavat vaarantaa hänen terveyttään tai kehitystän vakavasti, jos lapsi vaarantaa vakavasti terveyttään ja kehitystään käyttämällä päihteitä, tekemällä muun kuin vähäisenä pidettävän rikollisen teon tai muulla niihin rinnastettavalla käyttäytymisellään vaarantaa kehitystään ja terveyttään, jos avohuollon tukitoimenpiteet eivät ole riittävät ja, jos sijaishuolto arvioidaan lapsen edun mukaiseksi. Huostaanotettu lapsi sijoitetaan ja häneen saa käyttää rajoitustoimenpiteitä, jotka on määrätty lastensuojelulain 11 luvussa ja niitä ovat:
Kiireellinen sijoitus tehdään silloin, kun lapsi on välittömässä vaarassa ja se voi kestää enintään 30 vuorokautta, jonka jälkeen päätetään lakkaamisesta, jatkamisesta tai huostaanotosta. Jos päätetään huostaanotosta, lähetetään siitä hakemus hallinto-oikeudelle. Joissain tapauksissa, jos 30 päivää ei ole riittävä aika tilanteen tai tukitoimien kartoittamiseksi, voidaan kiireellistä sijoitusta jatkaa 30 päivällä. Kiireellinen sijoitus on viimeinen oljenkorsi silloin, kun ei ole muita mahdollisuuksia turvata lasta. Kiireellisen sijoituksen syitä voivat olla kodin huonot olosuhteet, puutteet lapsen hoidossa, päihteet, mielenterveysongelmien syntyminen, onnettomuus, sairastuminen, heitteillejättö tai kaltoinkohtelu. Myös lapsen oma käytös voi aihuttaa kiireellisen sijoituksen tarpeen. Päätöksen kiireellisestä sijoituksesta tekee sosiaalityöntekijä ja sijoituksen jatkamisesta johtava viranhaltija tai hänen määräämänsä muu viranhaltija. Sama henkilö ei koskaan tee päätöstä sekä kiireellisestä sijoittamisesta että sen jatkamisesta. Kiireellinen sijoitus tehdään perhehoitoon, lastensuojelulaitokseen tai terveydenhuollon laitokseen. Tulee muistaa, että äkillinen erottaminen perheestä on lapselle aina vahingollista, joten päätöstä tehtäessä pitää miettiä, kumpi on lapselle vahingollisempaa; äkillinen ero perheestä vai lapselle aiheutunut vaaratilanne. Kiireellinen sijoitus puuttuu lapsen ja perheen itsemäärämisoikeuteen, oikeuteen elämään ja henkilökohtaiseen vapauteen sekä koskemattomuuteen, lapsen liikkumisvapauteen ja lapsen ja perheen yksityiselämän suojaan. Kiireellisen sijoituksen seurauksena lastensuojeluviranomaisella on oikeus päättää lapseen kohdistuvista seikoista.
Sijaishuollon vaihtoehdot
Jälkihuolto
Jälkihuolto on käytännössä sijaishuollossa olleen nuoren, hänen vanhempiensa, huoltajiensa ja häntä hoitaneiden ja kasvattaneiden henkilöiden tukemista ja nuorella on siihen oikeus 21 vuotiaaksi asti. Jälkihuolto voi olla myös avohuollon tukitoimi. Jälkihuoltosuunnitelmasta vastaa lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä ja sopimus tehdään silloin, kun nuori itse sitä haluaa. Jälkihuollon toimepiteistä päätetään yksilöllisesti nuoren tarpeiden mukaan. Se pitää sisällään riittävän toimeentulon sekä asumisen järjestämisen ja nuoren tarpeita vastaavan palvelukokonaisuuden rakentamisen yhdessä nuoren ja hänen verkostonsa kanssa. Jälkihuollon haasteena on se, että juuri palveluita kipeimmin tarvitsevat putoavat pois palveluiden piiristä. Palvelukokonaisuus rakennetaan nuoren tarpeiden mukaan seuraavista tukitoimenpiteistä:
Ehkäisevä lastensuojelu tapahtuu kuntien perus- ja erityispalveluissa silloin, kun lapsi ei ole lastensuojelun asiakas. Ehkäisevä lastensuojelun tuki ei saa loppua asiakkuuden alkaessakaan. Ehkäisevää lastensuojelua tekevät päiväkodit, neuvolat, nuorisotyö ja koulut. Sen tarkoitus on edistää ja turvata lapsen kasvua, kehitystä ja hyvinvointia. Myös vanhempien tukeminen vanhemmuudessa on ehkäisevää lastensuojelua.
Lastensuojeluilmoitus
Pääsääntöisesti asiakasta kunnioitetaan niin, että hänelle kerrotaan etukäteen ilmoituksesta. Ilmoituksen voi tehdä vapaavalintaisesti puhelimitse, sähköpostilla, henkilökohtaisesti, suullisesti tai kirjallisesti. Ilmoitusvelvollisten, eli lasten kanssa työskentelevien, henkilöllisyys kerrotaan. Jos ilmoittajan tietojen antaminen olisi vastoin erittäin tärkeää yleistä etua taikka lapsen etua tai muuta erittäin tärkeää yksityistä etua (Julkisuuslaki 11.2§), voi ilmoittajan anonymiteetti säilyä.
Lastensuojeluilmoituksen jälkeen selvitetään lastensuojelutarve. Puhevaltaa palveluiden järjestämiseen käyttävät kaikki asianosaiset, eli lastensuojelun tapauksessa huoltajat ja 12 vuotta täyttänyt lapsi. Lastensuojelutarpeen selvitys ei enää 1.4.2015 voimaan tulleen uuden sosiaalihuoltolain mukaan aloita lastensuojelun asiakkuutta. Sosiaalihuoltolain mukaan kaikille tehdään palvelutarpeen arviointi, jonka perusteella asiakkuudesta vasta päätetään. Kun sosiaalityöntekijä ottaa ilmoituksen vastaa, hän päättää käynnistyykö selvittelyprosessi viimeistään seitsemän arkipäivän kuluessa vastaanottamisesta. Lastensuojelutarve on selvitettävä kolmen kuukauden aikana. Lapselle nimetään sosiaalityöntekijä, joka vastaa toimenpiteistä sekä asiakassuunnitelmasta. Sosionomi, jonka rooli lastensuojelussa on sosiaaliohjaaja, osallistuu neuvontaan, ohjaamiseen ja tukeen. Hän voi toimia lastensuojelutarpeen selvittelyssä sosiaalityöntekijän työparina.
Sekä vanhempia että lapsia kuullaan erikseen. Vanhempien kanssa keskustellaan lapsesta, hänen arjestaan ja tarpeistaan, vanhemmuudesta sekä verkoistoista ja ilon, tai huolen aiheista. Selvitetään vanhempien kanssa heidän valmiutensa tehdä yhteistyötä, turvata lapselle läheiset ja tärkeät ihmissuhteet, hoivaa ja suojaa sekä valmiudet tukea hänen yksilöllistä kehitystään. Lapsen tai nuoren kanssa puhutaan kodista, koulusta tai päiväkodista, läheisistä, kavereista, vapaa-ajasta ja keskustellaan siitä miten nuori kokee itsensä ja oman elämänsä.
Lastensuojelun avohuolto
Lastensuojeluasiakkuus alkaa silloin, kun palveluarvioinnin perusteella sosiaalityöntekijä toteaa että:
1. Kasvuolosuhteet eivät turvaa lapsen terveyttä tai kehitystä tai vaarantavat ne, tai:
2. Lapsen käytös vaarantaa hänen terveytensä tai kehityksensä, ja:
3. Lapsi tarvitsee lastensuojelulain mukaisia palveluita ja tukitoimia.
Lastensuojelulain 27§;n mukaan asiakkus alkaa suoraan silloin, kun lastensuojeluasian vireille tullessa ryhdytään kiireellisiin toimenpiteisiin lapsen turvaamiseksi tai silloin, kun lapselle ja hänen perheelleen annetaan tässä laissa tarkoitettuja palveluita tai muuta tukea ennen palvelutarpeen arvioinnin valmistumista.
Avohuollon toimenpiteet alkavat viipymättä, kun lastensuojelun tarve on todettu. Avohuollon tukitoimet toteutetaan mahdollisuuksien mukaan aina ensisijaisesti yhteistössä lapsen ja vanhempien tai muun lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaavan henkilön kanssa. Avohuollon tukitoimilla edistetään ja tuetaan lapsen myönteistä kehitystä sekä vahvistetaan lapsesta vastaavien henkilöiden kasvatuskykyä ja -mahdollisuuksia. (Lastensuojelulaki 34§)
Avohuollon tukitoimia voivat olla esimerkiksi
- Riittävän taloudellisen tuen järjestäminen
- Asumisoloihin liittyvien puutteiden korjaus
- Asunnon järjestäminen
- Toimeentulotuen tai ehkäisevän toimeentulotuen järjestäminen
- Päivähoito tai sen muutokset
- Harrastusten tukeminen
- Perhekuntoutus
- Tehostettu perhetyö
- Tukeminen henkilökohtaisten tarpeiden kanssa
- Läheisten ihmissuhteiden ylläpitämisen tuki
- Apu ammatin hankinnassa tai työhön sijoittumisessa
- Lapsen kuntoutumista tukevien hoito- ja terpaiapalvelujen tukeminen
- Sijoitus avohuollon tukitoimena
Sijoitus avohuollon palveluna tai kiireellinen avohuollon toimenpide voi olla perhehoitoa, laitoshoitoa ja/tai perhekuntoutusta, ensisijaisesti aina niin, että lapsi sijoitetaan yhdessä hänen vanhempansa tai vastaavan kanssa, ellei se ole lapsen etua vastaan. Tällöin voidaan lapsi sijoittaa lyhytaikaisesti myös yksin. Kun on kyse avohuollon palvelusta, tarvitaan kaikkien edellä mainittujen asianosaisten suostumus. Avohuollon toimenpiteitä ei voida tehdä ilman suostumusta eikä niihin voida liittää lastensuojelulain 11 luvun rajoitustoimenpiteitä, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että jos avohuollon palveluna esimerkiksi laitoshoidossa oleva nuori päättää mennä kotiin, hänet on päästettävä. Uuden sosiaalihuoltolain mukaan kiireellinen avohuollon sijoitus on kuitenkin mahdollinen.
Perhetyö
Perhetyö on hyvinvoinnin tukemista sosiaaliohjauksella tai muulla avulla, jota tilanne vaatii. Perhetyöllä tuetaan ja ohjataan asiakasta, hänen perhettään tai hänestä vastaavan henkilöä, heidän voimavarojaan ja keskinäistä vuorovaikutustaan. Perhetyön tehtävä on tukea vanhemmuutta ja ohjata lasten hoidossa ja kasvatuksessa sekä kodin ja arjen hallinnassa. Perheen toimintakyvyn ja vuorovaikutustaitojen vahvistaminen, perheen sosiaalisen verkoston laajentaminen ja syrjäytymisen ehkäisy kuuluvat myös perhetyön tehtäviin. Perhetyötä tehdään myös sekä suljettujen että avoimien perheryhmien kanssa, jossa työmenetelmä on vertaistukitoiminta, joka tukee myös yhteisöllisyyttä.
Sijaishuolto
Huostaanotto laitetaan käytäntöön, kun avohuollon tukitoimet eivät riitä, ne ovat sopimattomia tai mahdottomia ja kun sijaishuolto on lapsen edun mukaista. Huostaanotetun lapsen asioista vastaa sosiaalityöntekijä, huoltajalla tehtävänään lapsen nimi, kansalaisuus ja uskonto. Lapsi on otettava huostaan ja hänelle on järjestettävä sijaishuolto lastensuojelulain 40 § mukaan, jos lapsen huolenpidossa ja kasvatusolosuhteissa on puutteita, jotka uhkaavat vaarantaa hänen terveyttään tai kehitystän vakavasti, jos lapsi vaarantaa vakavasti terveyttään ja kehitystään käyttämällä päihteitä, tekemällä muun kuin vähäisenä pidettävän rikollisen teon tai muulla niihin rinnastettavalla käyttäytymisellään vaarantaa kehitystään ja terveyttään, jos avohuollon tukitoimenpiteet eivät ole riittävät ja, jos sijaishuolto arvioidaan lapsen edun mukaiseksi. Huostaanotettu lapsi sijoitetaan ja häneen saa käyttää rajoitustoimenpiteitä, jotka on määrätty lastensuojelulain 11 luvussa ja niitä ovat:
- Yhteydenpidon rajoittaminen
- Aineiden ja esineiden haltuunotto
- Henkilöntarkastus
- Henkilönkatsastus
- Omaisuuden ja lähetysten tarkastaminen
- Omaisuuden ja lähetysten luovuttamatta jättäminen
- Kiinnipitäminen
- Liikkumisvapauden rajoittaminen
- Estäminen
- Erityinen huolenpito.
Rajoitustoimenpiteitä voi kohdistaa vain kiireellisesti sijoitettuun, huostaanotettuun tai hallinto-oikeuden väliaikaismääräyksellä sijoitettuun lapseen. Toimenpiteitä ei saa käyttää, jos lapsi on sijoitettuna avohuollon tukitoimena (LSL 61§).
Kiireellinen sijoitus tehdään silloin, kun lapsi on välittömässä vaarassa ja se voi kestää enintään 30 vuorokautta, jonka jälkeen päätetään lakkaamisesta, jatkamisesta tai huostaanotosta. Jos päätetään huostaanotosta, lähetetään siitä hakemus hallinto-oikeudelle. Joissain tapauksissa, jos 30 päivää ei ole riittävä aika tilanteen tai tukitoimien kartoittamiseksi, voidaan kiireellistä sijoitusta jatkaa 30 päivällä. Kiireellinen sijoitus on viimeinen oljenkorsi silloin, kun ei ole muita mahdollisuuksia turvata lasta. Kiireellisen sijoituksen syitä voivat olla kodin huonot olosuhteet, puutteet lapsen hoidossa, päihteet, mielenterveysongelmien syntyminen, onnettomuus, sairastuminen, heitteillejättö tai kaltoinkohtelu. Myös lapsen oma käytös voi aihuttaa kiireellisen sijoituksen tarpeen. Päätöksen kiireellisestä sijoituksesta tekee sosiaalityöntekijä ja sijoituksen jatkamisesta johtava viranhaltija tai hänen määräämänsä muu viranhaltija. Sama henkilö ei koskaan tee päätöstä sekä kiireellisestä sijoittamisesta että sen jatkamisesta. Kiireellinen sijoitus tehdään perhehoitoon, lastensuojelulaitokseen tai terveydenhuollon laitokseen. Tulee muistaa, että äkillinen erottaminen perheestä on lapselle aina vahingollista, joten päätöstä tehtäessä pitää miettiä, kumpi on lapselle vahingollisempaa; äkillinen ero perheestä vai lapselle aiheutunut vaaratilanne. Kiireellinen sijoitus puuttuu lapsen ja perheen itsemäärämisoikeuteen, oikeuteen elämään ja henkilökohtaiseen vapauteen sekä koskemattomuuteen, lapsen liikkumisvapauteen ja lapsen ja perheen yksityiselämän suojaan. Kiireellisen sijoituksen seurauksena lastensuojeluviranomaisella on oikeus päättää lapseen kohdistuvista seikoista.
Sijaishuollon vaihtoehdot
- Perhehoidossa lapsen hoito ja kasvatus järjestetään yksityiskodissa, eli sijaisperheessä, jossa sijaisvanhemmat tarjoavat lapselle mahdollisimman kodinomaista hoitoa. Perhehoitoon pyritään mahdollisuuksien mukaan ensisijaisesti.
- Ammatillinen perhekoti on perhehoidon ja laitoshoidon välimuoto, jossa asutaan samassa taloudessa hoitajan kanssa korkeintaan kaksi lasta hoitajaa kohden. Ammatillisessa perhekodissa turvallisuusvaatimukset ovat tiukemmat.
- Lastensuojelulaitoksessa arjesta pyritään luomaan mahdollisimman kodinomainen, turvallinen ja kuntouttava. Lastensuojelulaitoksia ovat koulukodit, nuorisokodit, lastenkodit ja vastaanottoyksiköt.
- EVA-yksikkö on erityisen vaikeahoitoisten alaikäisten psykiatrinen tutkimus- ja hoitoyksikkö, jossa hoidetaan vakavista mielenterveyden häiriöistä kärsiviä lapsia ja nuoria, joiden muualla hoitoa ei voida järjestää. Asiakkaita tutkitaan, hoidetaan, kasvatetaan ja kuntoutetaan.
- Muita tilanteita voi olla esimerkiksi sukulaissijoitus, yksityinen sijoitus tai perheen asuminen laitoksessa.
Jälkihuolto
Jälkihuolto on käytännössä sijaishuollossa olleen nuoren, hänen vanhempiensa, huoltajiensa ja häntä hoitaneiden ja kasvattaneiden henkilöiden tukemista ja nuorella on siihen oikeus 21 vuotiaaksi asti. Jälkihuolto voi olla myös avohuollon tukitoimi. Jälkihuoltosuunnitelmasta vastaa lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä ja sopimus tehdään silloin, kun nuori itse sitä haluaa. Jälkihuollon toimepiteistä päätetään yksilöllisesti nuoren tarpeiden mukaan. Se pitää sisällään riittävän toimeentulon sekä asumisen järjestämisen ja nuoren tarpeita vastaavan palvelukokonaisuuden rakentamisen yhdessä nuoren ja hänen verkostonsa kanssa. Jälkihuollon haasteena on se, että juuri palveluita kipeimmin tarvitsevat putoavat pois palveluiden piiristä. Palvelukokonaisuus rakennetaan nuoren tarpeiden mukaan seuraavista tukitoimenpiteistä:
- Koulutuksen ja/tai työelämän tukeminen
- Asumisen tukeminen
- Terveydenhuolto
- Taloudellinen tuki
- Vapaa-ajan tuki
- Itsenäistymisvalmiuksien tukeminen
- Psykososiaalinen tuki
- Vertaistukiryhmät
- Ohjausta rahankäyttöön
Kommentit
Lähetä kommentti