Lastensuojelun lähtökohdat
Lastensuojelun lähtökohdat
Lastensuojelun lähtökohtana ja perustana toimivat perus- ja ihmisoikeudet. YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksessa määritellyt periaatteet, eli syrjinnän kielto, lapsen edun ensisijaisuus, lapsen oikeus elämään ja kehitykseen sekä oikeus vaikuttaa itseään koskeviin asioihin, ovat lastensuojelun lähtökohtia.
Lastensuojelulain tarkoitus on turvata lapselle turvallinen kasvuympäristö, tasapainoinen ja monipuolinen kehitys sekä erityinen suojelu. Lapsen huollon tarkoitus on turvata lapsen tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi hänen henkilökohtaisten tarpeidensa ja toivomustensa mukaisesti sekä varmistaa myönteiset ja läheiset ihmissuhteet. Ihmissuhteiden turvaaminen on erityisen tärkeää lapsen ja hänen vanhempiensa tai huoltajiensa välillä. Lapsen hyvän hoidon ja kasvatuksen tulee olla turvattu, kuten myös kehitystasoon nähden oikeanlainen valvonta ja huolenpito. Turvallinen ympäristö, josta lapsi saa virikkeitä, sekä lapsen taipumuksia ja toivomuksia vastaava koulutus tulee olla turvattu.
Konkreettisten asioiden lisäksi laissa määrätään, että lapsen kasvatuksen tulee olla sellaista, jossa lapsi saa osakseen ymmärrystä, turvaa ja hellyyttä. Lapsen alistaminen, ruumiillinen kuritus sekä muilla tavoin loukkaavasti kohtelu on laissa kielletty. Lasta tulee tukea itsenäistymisessä, vastuullisuuteen kasvamisessa ja aikuisuudessa. Myös lapsen kielellinen, kulttuurinen ja uskonnollinen tausta tule ottaa huomioon.
Lapsen edun turvaaminen on lastensuojelun tärkein tehtävä. Lapsen etua arvioidessa katsotaan nimenomaan näitä edellämainittuja lain määrittelemiä seikkoja ja niiden toteutumista. Lapsen edun toteutumista arvioidessa lapselta tulee selvittää toivomukset ja hänellä on oikeus saada tietoa ja esittää mielipiteitään. 12 vuotta täyttäneelle lapselle on varattava tilaisuus tulla itseään kuulluksi hallintolain (434/2003) 34 §:n mukaisesti lastensuojeluasioissa. Alaikäisellä on myös kielto-oikeus Asiakaslain 11§:n mukaisesti.
Lapsen tulee aina olla osallisena itseään koskevissa asioissa iästään riippumatta, mutta kehitystasonsa mukaan. Lapsen etua ei voida määritellä ilman lapsen oma näkemystä ja mielipidettä omasta tilanteestaan. Lapsi on myös lastensuojelussa aktiivinen toimija ja hänen toivomuksensa, mielipiteensä ja kokemuksensa tulee selvittää ja niille annetaan lähtökohtaisesti suurempi painoarvo, kuin aikuisten kertomalle. Jos lapsen ja vanhemman näkemykset poikkeavat, on tilanne aina selvitettävä. Ainoa tilanne, missä lapsen mielipide voidaan jättää selvittämättä on, jos selvittäminen vaarantaisi lapsen terveyttä ja kehitystä tai olisi muutoin ilmeisen tarpeetonta.
Lastensuojelulain 29 § velvoittaa työtekijää tapaamaan lasta tarpeeksi usein ja sen lisäksi aina, kun lapsi sitä vaatii. Tapaaminen ilman huoltajan läsnäoloa ja suostumusta on myös tarvittaessa mahdollista.
Sosiaalihuoltolaki
1.4.2015 tuli voimaan uudistettu sosiaalihuoltolaki, jonka tarkoitus on siirtää painopiste erityispalveluista yleispalveluihin, mikä edellyttää aktiivista toimintaa peruspalveluiden toimijoilta. Tavoitteena on painottaa ennaltaehkäisevää ja varhaista tukea ja vähentää korjaavien palveluiden tarvetta. Yhdenvertaisuuden ja osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien vahvistaminen on yhtenä tavoitteena.
Tilanne lastensuojelussa
Vuonna 2016 lastensuojelun avohuollon asiakkaina oli 57 784 lasta ja nuorta. Määrä laski edellisvuodesta, jolloin vastaava luku oli 73 872. Laskua selittää 1.4.2015 voimaan tulleen sosiaalihuoltolain muutos, jonka mukaan perheille tarjotaan tarvittaessa sosiaalihuollon palveluita myös ilman lastensuojelun asiakkuutta.
Lastensuojeluilmoituksia tehtiin 69 203 lapsesta vuonna 2016, kun taas vuonna 2015 vastaava luku oli 66 646. Yhtä lasta kohden tehtyjä ilmoituksia oli hieman enemmän kuin edellisenä vuonna, sillä luku on noussut 2015 vuoden 1,7 keskimääräisestä ilmoituksesta 1,8 keskimääräiseen ilmoitukseen lasta kohden. Lastensuojeluilmoitusten määrä taas on kasvanut jopa 5,7 prosenttia vuodesta 2015 vuoteen 2016, jolloin ilmoituksia tuli 121 372. Ennakollisten lastensuojeluilmoitusten määrä lisääntyi 20 prosenttia ja yhteydenotot sosiaalihuoltoon tuen tarpeen arvioimiseksi lähes kaksinkertaistuvat vuodesta 2015 vuoteen 2016.
Kodin ulkopuolelle sijoitettuja lapsia ja nuoria oli vuoden 2016 aikana 17 330. Edellisvuonna määrä oli 17 664. Myös kiireellisesti sijoitettujen lasten määrä väheni vuodesta 2015 2,6 prosentilla. 2015 kiireellisesti sijoitettuja lapsia oli 3 733 kun taas vuonna 2016 kiireellisesti sijoitettiin 3 525 lasta ja nuorta. Huostassa oli vuonna 2015 yhteensä 10 501 lasta ja nuorta kun taas 2016 vastaava luku oli 10 424. Huostassa olleiden lasten ja nuorten määrä on ollut laskussa vuodesta 2014.
*Sama lapsi voi sisältyä sekä kiireellisesti sijoitettuihin että huostassa olleiden lukumääriin.
Lähde
Lastensuojelun lähtökohtana ja perustana toimivat perus- ja ihmisoikeudet. YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksessa määritellyt periaatteet, eli syrjinnän kielto, lapsen edun ensisijaisuus, lapsen oikeus elämään ja kehitykseen sekä oikeus vaikuttaa itseään koskeviin asioihin, ovat lastensuojelun lähtökohtia.
Lastensuojelulain tarkoitus on turvata lapselle turvallinen kasvuympäristö, tasapainoinen ja monipuolinen kehitys sekä erityinen suojelu. Lapsen huollon tarkoitus on turvata lapsen tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi hänen henkilökohtaisten tarpeidensa ja toivomustensa mukaisesti sekä varmistaa myönteiset ja läheiset ihmissuhteet. Ihmissuhteiden turvaaminen on erityisen tärkeää lapsen ja hänen vanhempiensa tai huoltajiensa välillä. Lapsen hyvän hoidon ja kasvatuksen tulee olla turvattu, kuten myös kehitystasoon nähden oikeanlainen valvonta ja huolenpito. Turvallinen ympäristö, josta lapsi saa virikkeitä, sekä lapsen taipumuksia ja toivomuksia vastaava koulutus tulee olla turvattu.
Konkreettisten asioiden lisäksi laissa määrätään, että lapsen kasvatuksen tulee olla sellaista, jossa lapsi saa osakseen ymmärrystä, turvaa ja hellyyttä. Lapsen alistaminen, ruumiillinen kuritus sekä muilla tavoin loukkaavasti kohtelu on laissa kielletty. Lasta tulee tukea itsenäistymisessä, vastuullisuuteen kasvamisessa ja aikuisuudessa. Myös lapsen kielellinen, kulttuurinen ja uskonnollinen tausta tule ottaa huomioon.
Lapsen edun turvaaminen on lastensuojelun tärkein tehtävä. Lapsen etua arvioidessa katsotaan nimenomaan näitä edellämainittuja lain määrittelemiä seikkoja ja niiden toteutumista. Lapsen edun toteutumista arvioidessa lapselta tulee selvittää toivomukset ja hänellä on oikeus saada tietoa ja esittää mielipiteitään. 12 vuotta täyttäneelle lapselle on varattava tilaisuus tulla itseään kuulluksi hallintolain (434/2003) 34 §:n mukaisesti lastensuojeluasioissa. Alaikäisellä on myös kielto-oikeus Asiakaslain 11§:n mukaisesti.
Lapsen tulee aina olla osallisena itseään koskevissa asioissa iästään riippumatta, mutta kehitystasonsa mukaan. Lapsen etua ei voida määritellä ilman lapsen oma näkemystä ja mielipidettä omasta tilanteestaan. Lapsi on myös lastensuojelussa aktiivinen toimija ja hänen toivomuksensa, mielipiteensä ja kokemuksensa tulee selvittää ja niille annetaan lähtökohtaisesti suurempi painoarvo, kuin aikuisten kertomalle. Jos lapsen ja vanhemman näkemykset poikkeavat, on tilanne aina selvitettävä. Ainoa tilanne, missä lapsen mielipide voidaan jättää selvittämättä on, jos selvittäminen vaarantaisi lapsen terveyttä ja kehitystä tai olisi muutoin ilmeisen tarpeetonta.
Lastensuojelulain 29 § velvoittaa työtekijää tapaamaan lasta tarpeeksi usein ja sen lisäksi aina, kun lapsi sitä vaatii. Tapaaminen ilman huoltajan läsnäoloa ja suostumusta on myös tarvittaessa mahdollista.
Sosiaalihuoltolaki
1.4.2015 tuli voimaan uudistettu sosiaalihuoltolaki, jonka tarkoitus on siirtää painopiste erityispalveluista yleispalveluihin, mikä edellyttää aktiivista toimintaa peruspalveluiden toimijoilta. Tavoitteena on painottaa ennaltaehkäisevää ja varhaista tukea ja vähentää korjaavien palveluiden tarvetta. Yhdenvertaisuuden ja osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien vahvistaminen on yhtenä tavoitteena.
Tilanne lastensuojelussa
Vuonna 2016 lastensuojelun avohuollon asiakkaina oli 57 784 lasta ja nuorta. Määrä laski edellisvuodesta, jolloin vastaava luku oli 73 872. Laskua selittää 1.4.2015 voimaan tulleen sosiaalihuoltolain muutos, jonka mukaan perheille tarjotaan tarvittaessa sosiaalihuollon palveluita myös ilman lastensuojelun asiakkuutta.
Lastensuojeluilmoituksia tehtiin 69 203 lapsesta vuonna 2016, kun taas vuonna 2015 vastaava luku oli 66 646. Yhtä lasta kohden tehtyjä ilmoituksia oli hieman enemmän kuin edellisenä vuonna, sillä luku on noussut 2015 vuoden 1,7 keskimääräisestä ilmoituksesta 1,8 keskimääräiseen ilmoitukseen lasta kohden. Lastensuojeluilmoitusten määrä taas on kasvanut jopa 5,7 prosenttia vuodesta 2015 vuoteen 2016, jolloin ilmoituksia tuli 121 372. Ennakollisten lastensuojeluilmoitusten määrä lisääntyi 20 prosenttia ja yhteydenotot sosiaalihuoltoon tuen tarpeen arvioimiseksi lähes kaksinkertaistuvat vuodesta 2015 vuoteen 2016.
Kodin ulkopuolelle sijoitettuja lapsia ja nuoria oli vuoden 2016 aikana 17 330. Edellisvuonna määrä oli 17 664. Myös kiireellisesti sijoitettujen lasten määrä väheni vuodesta 2015 2,6 prosentilla. 2015 kiireellisesti sijoitettuja lapsia oli 3 733 kun taas vuonna 2016 kiireellisesti sijoitettiin 3 525 lasta ja nuorta. Huostassa oli vuonna 2015 yhteensä 10 501 lasta ja nuorta kun taas 2016 vastaava luku oli 10 424. Huostassa olleiden lasten ja nuorten määrä on ollut laskussa vuodesta 2014.
*Sama lapsi voi sisältyä sekä kiireellisesti sijoitettuihin että huostassa olleiden lukumääriin.
Lähde
Kommentit
Lähetä kommentti